Iloitse siitä että sinulla on uusi puku

Axel Fredenholm: Näin olen kuullut

” Tarkkaile sekä iloa että surua ulkopuolisen tyyneydellä. Ei ilo eikä suru ole ikuisesti kestävää. On olemassa iloa, jota ravitsevat ajattelemattomuus ja pyyteen tyydyttäminen, mutta ei tällainen vaan sisäinen ilo johtaa voittoon. Upanishadeista voin monesta kohtaa lukea ilosta, joka on perustavaa todellisuutta. Ilosta on kaikki saanut alkunsa ja iloon kaikki palaa takaisin. Viisas opettaja rukoilee: ’ Herra tee minut iloiseksi, niin että voin voittaa maailman.’

Varo raskasmielisyyttä. Se on kuin ylösalaisin käännetty ruukku, jolla ilon loisto on tukahdutettu. Jos synkkämielisyys kolkuttaa ovellesi, niin laita vielä yksi salpa lisää. Synkkämielisyys naamioituu mielellään jumalanpelkoon. Mutta se on viisauden vihollinen ja saa oljenkorren tuntumaan kattohirren painoiselta. Ei kukaan voi saavuttaa tyyneyttä itkemällä.

Välistä kuulee epäonnistuneiden ihmisten sanovan: ’ Olen sellainen millaiseksi Jumala on minut luonut.’ Epäonnistuneeseen elämään ei ole pätevää syytä. Jokainen meistä on saanut joko suuren tai pienen pääoman, jota hänen tulee hoitaa ja josta hänen on tehtävä tiliä. Hän voi kaivaa sen maahan, mutta vastuuta hän ei voi sinne kätkeä. Jokaisen velvollisuus on tehdä parhaansa.

Torju kaikki vastemielisyys, minkä tämänhetkisissä olosuhteissasi koet. Jos voisit kaikessa tapahtuvassa nähdä sen, mitä mieluiten toivot, antaisi se voimaa ja sopusointua sekä ruumiillesi että sielullesi. Viisas voi kaikessa huolehtimisessaan uppoutua ihmeelliseen rauhaan.

On paljon mikä täytyy unohtaa. Muistaminen on suurta, mutta arvokkaampaa on unohtaa se mikä pitääkin. Unohda menneisyydessäsi tekemiesi hullutusten muistot. Kaivaessasi hautaa unohduksen multaan, tee siitä niin syvä, ettei se mikä sinne kätketään, sopimattomissa tilanteissa pistä esiin päätään ja virnistä sinulle.

Unohtaminen on vaikea taito, mutta sen voi ja se täytyy oppia. Jos olet muusikko, niin silloin kun aloitit soittamisen, tuli usein vääriä säveliä. Mutta nyt soitat puhtaasti ja oikein. Minne ovat epäpuhtaat sävelet kadonneet? Olet jollakin tavoin irtaantunut niistä – unohtanut ne. No niin, menettele menneisyyden kokemusten kanssa samoin kuten suhtaudut vanhoihin vaatteisiin – heitä ne pois, unohda ne ja iloitse siitä, että sinulla on uusi puku.

Älä katso taaksesi. Katso eteenpäin ja kulje ilman pelkoa kohti tulevaisuutta.

Paul

Erlend Loe: Supernaiivi

” Prof. Paul Davies

I am a young man and I don’t feel so good. I have a good friend and a bad friend, and I have a brother who is less sympathetic than me. I don’t have a girlfriend.
I used to be a student, but I quit. Most days I just sit in my brother’s apartment and think, and in the evenings I throw a ball against a wall and catch it when it comes back. And I have a toy that is a hammer and some plastic pegs that goes through a wooden plank, and I knock the pegs down and turn the plank around and knock them down again.
Sometimes I read a book that you have written. It is the one about time. I don’t like to think about the time that passes, and you seem to say that time doesn’t exist and that makes me glad, but I do not feel certain that I understand you perfectly well.
You also say that the universe will collapse one day.
You say so many frightening things.
I would love to have the feeling that everything has a meaning and that it will be o.k. in the end.
Right now I don’t have this feeling at all.
I would like to ask you twelve questions, and I will be immensely grateful if you answer.

Here are the questions:

1. Does time exist?

2. Does the size of the universe scare you?

3. Do you sometimes feel that everything you do is futile because the sun will be burnt out in five billion years?

4. Do you like to throw a ball against a wall and catch it again? Do you do it often? Would you do it more often if you had the time?

5. If Einstein was alive today, do you think he would be your friend?

6. How is it possible that the past, the present and the future all exist at the same time?

7. Do you sometimes wish you didn’t know all the things you know, and were free to run on a beach careless and ignorant of everything?

8. Do you think that the big bang was a coincidence?

9. I did not ask to be born. Neither did anyone else. The size and complexity of the universe makes me feel so small and free of responsibility. It only makes me feel that the only meaningful thing to do is to try and have a good time. Do you understand that feeling? Do you have it yourself?

10. Do you think that the human brain is capable of thinking an infinite number of thoughts?

11. Do you disapprove of television commercials that feature animated food, for instance biscuits that dance and jump into the cheese?

12. Do you sometimes stat to laugh because the numbers you are dealing with are so huge?

Thank you very much.”

Vuosien takaa

"Pelko.
Mitä se on? Mitä ihmiset pelkäävät?
Pelko väräjöi omasta itsestään, jokaisen omasta ruumiista ja mielestä.
Pelko syntyy pahasta, siitä että joku tai jokin loukkaa.

'Kun näit vesipisaran, kutsuit sitä mereksi.
Kun näit hiekanjyvän, sanoit sitä vuoreksi.
Leivän piti olla mustaa, oikeaa,
ja rakkauden paitsi ikuista,
niin syvää että siihen saattoi hukkua'
-T.Tabermann-

Kuinka häpeällisen välinpitämättömiä olemmekaan toisillemme. Miksi pelkäämme näyttää ajatuksemme, tunteemme, sielumme niille joille ne eniten haluaisimme näyttää?
Miksi unohdamme miten itkeä?
Seisomme yksin elämän ukonilmassa, sydämemme käsissämme ja katsomme kun ne vuotavat kuiviin silmiemme edessä.
Miksi unohdamme miten itkeä?

Veremme ja kyyneleemme yhdessä, ovat ikuisen elämän eliksiiriä. Sitä meidän on juotava ja maistettava, niin karvasta kuin se onkin, pysyäksemme elossa. Pysyäksemme tuntevina olentoina.
Säilyttääksemme sielumme."