Erlend Loe: Supernaiivi
" Tänään kuljeskelemme hiukan itseksemme.
Veljeni puuhaa omiaan ja minä omiani. Tapaamme kyllä myöhemmin, mutta meillä molemmilla oli sellainen tunne, että meidän olisi hyvä olla vähän aikaa omissa oloissamme.
Istahdan penkille katselemaan ihmisiä. Minulle tekee hyvää nähdä, että on olemassa niin paljon ihmisiä, jotka eivät ole minä. Että on olemassa niin paljon muita. Tunnen hellyyttä heitä kohtaan. Useimmat heistä tekevät parhaansa. Minäkin teen parhaani.
Näen monia, joilla ei mene kovinkaan hyvin.
Köyhiä ja surullisia ihmisiä.
Meidän pitäisi olla kiltimpiä toisillemme. Eikä ainoastaan Amerikassa. Kaikkien maailman ihmisten pitäisi olla kiltimpiä toisilleen.
Nyt nousen seisomaan ja alan jutella ohi kulkevien ihmisten kanssa.
Monet eivät ole huomaavinaankaan minua, mutta jotkut juttelevat takaisin.
Minä kysyn, millä asioilla on heille merkitystä.
Jotkut vastaavat love.
Jotkut vastaavat friends.
Jotkut vastaavat my family.
Yksi vastaa music.
Yksi vastaa cars.
Yksi vastaa money, mutta huomaan hänen olevan sellainen ironinen typerys.
Yksi vastaa girls.
Yksi vastaa boys.
Useat vastaavat friends and family.
Jotkut vastaavat etteivät tiedä.
Kysyn myös, uskovatko he, että kaikki muuttuu lopulta hyväksi.
Useat vain pudistelevat päätään kysymykselleni, mutta niistä, jotka vastaavat, puolet sanovat yes ja puolet no.
Mietin mahtavatko heidän vastaulsensa edustaa koko kansan mielipiteitä."
Friday, December 5, 2008
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment