VS: Vastamyrkky vihaan

Kari Kivelä: Kolumni, Iltalehti lauantai 27.9.2008, VS: Vastamyrkky vihaan

”Mitä meille tapahtui tällä järkyttävällä viikolla?
Vuosi takaperin, Jokelan ampumiskohtauksen jälkeen, torjuimme brittitoimittajan kuvauksen kansanluonteestamme tietämättömän ja sensaatiohakuisen suupaltin vuodatuksena. Nyt pohdimme kulttuurimme sulkeutuneisuutta, synkkyyttä, kovuutta itsekin.

Vuosikausia kansalaisten huolet väkivallasta olemme torjuneet tilastoin ja neuvoin pysytellä poissa tiettyyn aikaan tietyistä paikoista. Nyt toteamme monella suulla: olemme väkivaltainen maa. Me- ei Suomi, ei Pori, ei nuoret, ei netti. Vaan me.

Me pidimme kiivaasti kiinni suurista oikeuksistamme tietosuojaan kohtaamatta sitä tosiasiaa, että samalla jätämme suojelematta jotakin arvokkaampaa: ihmishenkiä. Enää me emme pidä.

Iltalehti on viikolla vastaanottanut, julkaissut ja jakanut suuren määrän kansalaisten tuntoja, mielipiteitä ja aloitteita. Ne luovat uskoa alttiudesta kohdata inhimillinen ja arkinen todellisuus uudella tavalla järkytyksen jäljiltä.

Puhuttelevia ovat olleet ne hukassa tai hädässä olleiden nuorten kertomukset siitä, miten he ovat päässeet eroon tuhoisista ajatuksistaan, sumeasta vihastaan ja tietoverkkoihin pesiytyneistä alakulttuureista, joissa eläviä yhdistää ihmiselämän hyytävä halveksunta.

Joku kiittää tästä tietokoneeseen tunkeutunutta äitiään, toinen sitä putkasta kotiin kuskannutta poliisia, joka antoi numeronsa, kolmas uuden koulun ystäviä, neljäs uutta rakkauttaan, viides veljeään.

Kukaan heistä, joiden elämänkokemus voi auttaa ymmärtämään edes hitusen sitä kierrettä, joka saattoi siivittää Pekka-Eric Auvisen tai Matti Saaren tuhon tietä, ei kiitä tai nosta esiin yhteiskuntaa. Ei rahaa. Ei järjestelmää.
He nostavat esiin toisen ihmisen, inhimillisen kohtaamisen matkalla muutokseen.

Me voimme ja meidän pitää kaivella epäkohtia ja muuttaa lakeja. Mutta me kaikki voimme myös edustaa joka päivä sitä lajityyppiä, jota ei ole mitään syytä vihata.”