Tommy Hellsten: Elämän paradoksit
" Vain ihminen, joka on ottanut vastuun itsestään ja alkanut saada omaa identiteettiään, voi olla syvällisessä vuorovaikutuksessa toisiin ilman että hän takertuu tai ripustautuu heihin. Mutta omaksi persoonaksi syntyy ja identiteetin saa vasta suostuessaan syvälliseen riippuvuuteen ja rakkaudelliseen vuorovaikutukseen toisten kanssa. Ihminen syntyy siksi, mikä hän syvimmiltään on, vasta sitten kun hän tajuaa riippuvuutensa toisista.
RAKKAUDEN TARVE
Ihminen on luotu elämään yhteydessä toisiin. Ihmisen syvin tarve on hänen rakkauden tarpeensa. Ihmisen on saatava kuulua johonkin ja liittyä johonkin. Ilman kuulumista johonkin hän on kuin kasvi vailla kasvualustaa. Jokainen ihminen tarvitsee emotionaalisen lähiyhteisön, sellaisen, jossa hän saa olla oma itsensä ja kasvaa omaksi itsekseen.
Yhteys on eristyneisyyden vastakohta, se on syvällistä vuorovaikutusta ja toisten päästämistä sinne missä on ihmisen kaikkein pyhin. Yhteys merkitsee ravituksi tulemista, henkisen ruoan saamista, mikä mahdollistaa kasvun ihmisenä. Ihmisen identiteetti muotoutuu rakkaudellisessa ja totuudellisessa vuorovaikutuksessa
Saamme sen mitä olemme toisilta ihmisiltä.
Vuorovaikutuksessa ihminen myös kasvaa omaan kokoonsa. Hän saa tervettä suhteellisuuden tajua, ymmärtämystä siitä mihin hän itse kykenee ja mihin hän tarvitsee muita. Eläessään yhteydessä toisiin ihminen saa suojan omavoimaisuutta vastaan. Omavoimainen ihminen ei ole sovussa oman heikkoutensa kanssa. Hän yrittää peittää sen teeskentelemällä aina vahvaa, sellaista joka ei koskaan tarvitse muita. Omavoimaisuus on vahvuutta, joka perustuu heikkouden kieltämiseen. Yhteys toisiin antaa suojan tätä vääristynyttä vahvuutta vastaan.
Yhteys on mahdollista vain siellä, missä vallitsee rakkaus. Ihminen on luotu elämään rakkaudessa, sillä ilman rakkautta ei ole elämää. Ilman rakkautta kukaan ei synny persoonaksi. Rakkaus on maailmankaikkeudessa ainoa paikka, jossa ihmisen persoona voi syntyä. Persoonaksi syntyminen merkitsee omaan ainutlaatuisuuteen astumista. Se on sisimpänsä näyttämistä ja avaamista paitsi muille myös itselleen. Se on siis haavoittuvuutta ja sen tähden mahdollista vain rakkaudessa.
Psyykkinen syntymä on yhtä dramaattista kuin fyysinenkin. Jokaisella on sisällään paljon sellaista, mikä ei ole saanut syntyä ja tulla todeksi. Tämä sisimmässä oleva syntymätön on tuntematonta ja siksi pelottavaa. Syntyessään omaksi itsekseen ihminen käy kohti tätä tuntematonta."
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment